”Valtakunta
kuuluu lasten kaltaisille.” (Matt.18)
Onko
taivaaseen menijöitä? on Mikkelinpäivän kysymys. Juna menee justiinsa ja
veturin puikoissa ovat vastasyntyneet.
He
tietävät tien koska eivät tiedä että tietävät.
Ovat
vain mitä ovat. Tässä makaan enkä muuta voi. Juna kulkee itsestään. Minua ei
vielä ole, ja se on taivas maan päällä.
Aika
pian kyytiin tulee kuitenkin itsetietoinen minä ja käy ohjaimiin. Viattomuus
näyttää menetetyltä.
Itsetietoinen vääntää ohjaimia sinne tänne.
Onneksi juna
pysyy kiskoilla - ratti on irti välityksistään, ohjailu näennäistä.
Pääkallonpaikalla
minä poistuu veturista, tieto katoaa, erillisyys naulitaan ristiin, kuolema
kohtaa loppunsa, elämä alkunsa.
Juna
kohtaa pääteasemansa ja pysähtyy. Taivas sykkii suunnatonta voimaa.
Ollaan
perillä yhdessä ilman että ollaan perillä mistään.
Kunhan
ollaan.
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti