”Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi. Kuulin koputusta –
rakkaani tulee!” (Laul.5)
On tilanteita joihin uni ei sovi.
Jos vaikka työpaikalla nukkuu, koputus ovella ei ehkä ole
yhtään lemmekäs. Rakkaani sijasta voi tulla kenkää! Koulussa tai kapakassa
nukkuva saattaa kuulla henkilökunnan tuomiohenkistä herätyspuhetta. Olkapäähän
koputetaan ankarasti.
Myös uskonnollisessa ja poliittisessa puheessa nukkuminen on
hukkaan joutumista, syrjäytymistä. Unessa ihminen ei tuota, opi, osallistu,
pelastu, eikä käytä rahaa. Hänestä ei ole mihinkään.
Tarvitaan herätystä, tiedostamista, äänen antamista jollekin
taholle, ja jos ulkoista sellaista ei löydy, ”sisäiselle minuudelle”.
Mestari Eckhartin saarnassa nukkuminen välittyy toisin.
”Nuku kaikissa asioissa!” Syrjäydy ulkoisista ja sisäisistä! (Siitäkin joka
syrjäytyy…) Syvässä unessa ei tiedetä maailman asioista ja ajasta mitään.
Minän nukkuminen eli poissaolo ei estä toimintaa, vain
samaistumisen siihen. Osallistutaan ilman kuvaa henkilöstä joka osallistuu.
Minuus nukkuu ajasta iäisyyteen, ihminen Jumalaan.
Laulujen Laulun neito, hänen kaivattu sulhonsa, kaikki muu
mitä on olemassa ja rakkaus ovat yksi.
Kaikkeuden sydän valvoo yhtenä, pyhänä, arkisena, yhteisenä
ja taivaaseen asti ihan auki.
(TS)
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti