”Minä vihasin vaivannäköä jolla olin rasittanut itseäni
auringon alla.” (Saarnaaja 2)
Tein tosi paljon kaikkea, kaupunkeja, palatseja ja ison
temppelin. Sain Israelin kuninkuuden kaikkine luontaisetuineen. Perustin ydinperheen
seitsemän sadan vaimon kanssa. Panin ydintä kiertämään kolme sataa
satelliittivaimoakin. Lasten pääluvun tietää Jumala yksin! Säilytin silti
hurskauteni ja toimitin viisaita sanalaskuja.
Ylitin julkaisukynnyksen sittemmin jopa Raamatun
kaanonissa. Ei käy jokaiselta se!
Mutta, mutta…
Jokin silti mätti vastaan ja vallan kahvassa olokin alkoi
vallan turhauttaa.
Taloudellinen pärjääminen ja muilta saatu arvostus ovat
ok, vaan eivät riitä rauhaan ja vapauteen.
Lopulta näin päivän valon ylläni, ja tajusin ettei
aurinko näe vaivaa paistaakseen, eikä sen lämpö ei ole teennäistä lavasäteilyä.
Se vain on, mitä on.
Miksi en siis minäkin.
(TS)
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti