”Ei kai Messias Galileasta tule!” (Joh.7)
Harras pyrkimys etniseen tai uskonnolliseen puhtauteen
synnyttää toisenlaisten vainoja.
Muste valuu ja usein verikin, kun puolustan omaa ja
meikäläisten maailman- ja minäkuvaa, jonka ymmärrän olevan kaunis, hyvä ja tosi
– kirjoitusten mukainen - päinvastoin kuin toisten, joiden kuvat ovat Pahasta,
ja pahasti tärähtäneitä.
Joskus tekee mieli suorastaan räjäyttää lika pois, tai
ainakin viedä jonnekin pois jaloista ja silmistä. Tai vähintään jäädä
odottamaan ”Jumalan kostoa” väärille, sekä pelastusta oikeille joista yksi
taidan olla minä.
Vihainen pyrkiminen puhtauteen, erilaisten vikojen tieltä
raivaaminen, omien tai toisten, on viattomuuden kieroutuma, pimeyttä. ”Valo
loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh.1)
Viattomuus ei ole vikojen tai likojen poisjynssäämistä tai
kieltämistä, vaan tulemista niiden kanssa rauhalliseen valoon, jossa ei ole
pimeyttä: railona aukeavaa rajaa eli pintatasoa syvällisempää jakoa meihin ja
noihin.
(TS)
(TS)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti