maanantai 12. marraskuuta 2012

Simsonin erinäiset hankkeet


Kivi.
Kivi ilmassa, seurasin sitä.
Silmäsi, sokea kuin kivi.

Olimme
käsiä,
ammensimme pimeyden tyhjiin, löysimme
sanan, joka kesää myöten nousi:
kukka.

Kukka - sokeansana.
sinun silmäsi ja minun silmäni:
ne pitävät huolta
vedestä.

Kasvua.
Sydänseinä sydänseinän perään
lehteilee siihen lisää.

Vielä yksi sana kuten tämä, ja vasarat
heiluvat taivasalla.

(Celan, Kukka)





Eräs Jeftan seuraajista Israelin tuomaripäällikkönä oli Simson.
Vaikka Jeftankin vanavedessä - Jordanissa - virtasi ruumiita kymmenin tuhansin, Simsoniin verrattuna mies oli pelkkä aloitteleva siloposki varatuomari.

Simsonin elämäkerta on historiallista realismia, vaikkakin sur-.

Herran enkeli ilmestyi Sorean kaupungin Manoah -nimisen miehen nimettömälle ja siihen asti hedelmättömälle vaimolle, ja ilmoitti, että oli tullut aika poimia ja kypsäksi hautoa hyvin erityinen poikahedelmä, tuleva "Jumalan nasiiri" eli Herralle vihkiytynyt uusi tuomarismies.

Nasiriteetin onnistumiseksi äidin olisi raskauden ajan pidätyttävä alkoholijuomista ja epäpuhtaista ruuista.
Tämä sääntö toistetaan kolme kertaa, raskauden aikainen raittius ja likaisten ruokien välttäminen ei liene ollut sorealaisnaisille itsestään selvää silloin. 
Lisäksi: tulevaa päätä ei saisi ajella missään tapauksessa tahi olosuhteissa, vaan olisi tukan annettava kasvaa esteettömästi. Herran hengen ja voiman läsnäolo olisi kiharoista kiinni.


Manoah ja vaimo ovat niin innoissaan asioiden odottamattomasta käänteestä, että haluavat ruokkia sanansaattajaa nuorella pukilla. 
Enkeli kuitenkaan halua syödä pukkia
("en syö samaa ruokaa kuin sinä")
(ruumiittomien taitaa olla hankala aterioida lihapukkeja),
mutta kehottaa uhraamaan sen Herralle.

Manoahin kysymykseen, mikä on miehen nimi, olento vastaa vain, että se on "salattu ja ihmeellinen", älä kysy enempää.
Kun tulevat vanhemmat sitten polttouhraavat nuoren pukin, enkeli kohoaa "ylös liekkien mukana".

Nyt tulee mieleen, että kylässä ja kyseessä on ollut niin korkea taho, ettei sellaisen näkeminen kuolematta ole mahdollista.
Viisas vaimo huomaa kuitenkin heti, ettei kuoleminen tässä vaiheessa käy yksiin alkuperäisen ilmoituksen kanssa. Kuolleethan eivät synnytä saati kasvata nousevaa tuomaristoa.

Poika tuli, Simson, ja
"Herran henki alkoi ajaa häntä tekoihin..." (Tuom.13:25)
Myöhemmin osoittautuivat melkoisiksi nuo teot.

Herra oli aiemmin suuttunut jälleen kerran kansalleen Israelille, ja alistanut sen niin muodoin vihollistensa filistealaisten ikeeseen.
Nyt hän suunnitteli ikeen poistamista ja aikoi käyttää Simsonia poistotöissä. Hän varusti valittunsa tulevan toimen edellyttämällä lihasvoimalla ja äkkipikaisella luonteella.

Asiaan kuului, että Simson rakastui filistealaistyttöön Timnan kaupungissa.
Tämä ei ollut vanhemmista oikein, olihan se Lakia vastaan. Mutta nyt, hyvän asian takia, oli määrä näin käydä.
(Kertomus Simsonista on niin kauttaaltaan vailla uskonnollisia moraliteetteja, että myöhemmillä sanan selittäjillä on mennyt monasti hunaja väärään kurkkuun.)

Herra etsi aihetta käydä filistealaisten kimppuun (Tuom.14:4), ja silloin lakia luetaan vain soveltuvin osin.

Timnan liepeillä nuori leijona kävi nuoren nasiirin kimppuun, ruokailuaikein. Sille kelpaisi hyvin nuori pukki kosiomatkallaan.
Mutta ei, pitkätukka repikin harjaspään riekaleiksi.

Simson oli asiasta itsekin niin hämmentynyt, ettei kertonut siitä vanhemmilleenkaan, vaan jatkoi matkaansa Timnan tytön luo.
(Ei tuollaisesta matkakokemuksesta ole helppo avautua äidille.)

Myöhemmin hän poikkesi katsomassa raatoa, että kuinka se oikein kävikin noin sutjakasti, vihaisen pedon suikalointi.
Mehiläiset olivat tehneet raatoon pesän, ja täyttäneet sen hunajalla.
Sitä Simson syömään. Kaapipa tuliaisiksi kotiinkin. Mutta ei kertonut lähdettä vieläkään.
"Tapoin leijonan paljain käsin. Mehiläiset tekivät raadon onkaloihin hunajaa, niin että olkaa hyvä."
Mieluummin vaiti, tuomari päättää.

Episodille löytyi myöhemmin käyttöä, arvoituksena.
Simson järjesti Timnassa polttarit kolmellekymmenelle sulhaspojalleen. Siellä hän esitti arvoituksen, panoksena kolmekymmentä pellavapaitaa ja saman verran juhlapukuja:
"Lähti syöjästä syötävä,
lähti väkevästä makea."

Aikaa ratkaista pähkinä seitsemän päivää.
Ei onnistunut sulhaspojilta arvoituksen ratkaisu. Kolmantena päivänä he kääntyivät morsiamen puoleen, pyysivät tätä viekoittelemaan vastaus ulos miehestään.
"Muuten poltamme isäsi talon ja sinut sen mukana." Polttaripilat olivat tuohon aikaan kirjaimellisia.

Timnatar hallitsee manipulaation, niinpä:
"Taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään?" + itkun tiraus / viehkeä ja vihjaileva hymy.

Simson räpiköi vielä hetken, vaikka kaikki tietävät jo lopputuloksen, "kun en edes vanhemmilleni ole kertonut", jne.
Neljä päivää morsio nyyhkyttää miehen perässä, kuin toimittajat Talvivaarassa, että kerro nyt mikä on homman nimi. Panokset huomioon ottaen se on ymmärrettävääkin.

Lopulta Simson vuotaa vastauksen, jonka tyttö välittää heimolaisilleen, jotka esittävät sen Simsonille, joka suuttuu.
Hänet "valtasi Herran henki", jonka voimalla hän tappoi kolmekymmentä filistealaista, raastoi puvut heidän yltään, vei sulhaspojille, että siinä on rättinne. Maksettavahan se on, hävitty veto.
"Raivoissaan hän sitten lähti kotiinsa."

Naimakauppa meni muutenkin ketuille.
Tyttö naitettiin yhdelle sulhaspojista, ilman että Simsonia informoitiin asiasta.
(FB:ssa sekin olisi käynyt helposti: "Sulhaspoika" on nyt parisuhteessa käyttäjän "Timnan tyttö" kanssa. Kaksikymmentäyhdeksän tykkää tästä.)

Myöhemmin Simson lähti käymään oletetun vaimonsa luona, nuori tuliaispukki kainalossaan. Hän sai kuulla tilanteen kehittyneen epäsuotuisaan suuntaan.
Simson suuttuu. Alkaa polttareiden ehkä erikoisin kohtaus. Simson pyydystää kolmesataa kettua, sitoo niiden häntiin palavat soihdut, ja päästää ne irti filistealaisten viljapelloille.

Kaikki vilja ja viiniköynnökset palavat.
Kun filistealaiset saivat tietää miksi tämä kato oli tapahtunut, he polttivat timnalaistytön ja hänen isänsä.

Tämä ei ollut Simsonista hyvä, niinpä hän - no, suuttui, "kävi heidän kimppuunsa, löi heidän luunsa murskaksi ja surmasi heitä suuren joukon. Sitten meni Etamin kallioille ja jäi sinne luolaan asumaan."

Niin istui pitkätukka nasiirituomari luolassaan myrtyneenä, ja mietti kuinka voikin viaton hääyöaie lähteä näin täysin lapasesta.

Mutta alkusoittoahan tämä vasta oli, kuten myöhemmin huomattiin.


Simsonin heimolaiset, Juudan miehet, painostettiin luovuttamaan ärsytetty ylkä vihollisilleen.
Taas meni Herran henki mieheen. Köydet joilla hänet oli sidottu, katkesivat "kuin pellavalangat tulessa".
Hän huomasi maassa ehjän aasin leukaluun. Sillä hän mätki hengiltä tuhat miestä.
Loppuuko se leukojen länkytys.

Tuollaisessa työssä tulee äkkiä jano. Jumala avasi lähteen "Lehin notkoon". Simson joi ja voimat palasivat.
"Siitä paikka sai nimen En-Kore, ja se on Lehissä vielä tänäkin päivänä" (Tuom.15:19)
Nimi tarkoittaa "avunhuutajan lähdettä".

Simsonin tarina oli vielä muutamaakin enkorea vailla.

Seuraava esiintyminen tapahtuu Gazassa. Sinne Simson ei mennyt avustustarkoituksin, vaan porton luo.
Mutta piiritykseen sekin retki päättyi, ja palautukseen. Portto osasi ilmeisesti työnsä, koska "Simson nukkui puoleenyöhön asti" hänen luonaan. ("Käyttäjä Simson on nyt parisuhteessa pari tuntia.")
Kaupunkilaiset väijyivät ulkona ja odottivat.

Odotus saa odottamattoman käänteen kun nasiiri tulee ulos, tarttuu kaupungin muurin ovipylväisiin, heittää ne harteilleen ja vie läheisen vuoren huipulle.
Että kuka teistä synnittömistä heittää ensimmäisen kiven, saa pylvään päähänsä.


Tulee uusi nainen ja rakastuminen.
Delila.
Jo nimessään soivat kohtalon kellot.
"Ei ei ei..."

"Simson" tarkoittaa "auringon miestä", "Delila" on johdettu heprean "yöstä", layla.

Yö alkaa taas viekoitella päivää.

- Kerro minulle voimasi salaisuus!
- En kerro.
- Kerro nyt kerro nyt kerro nyt kerr...
- Ok, jos minut sidotaan tuoreilla jänteillä, kadotan voimani.

Delila sitoo ja kutsuu heimoveljet, Simson suuttuu. Köydet katkeavat.

- Sinähän olet petollinen, valepukki! Valepukki valepukki valep...
- No hyvä on, jos minut sidotaan sellaisilla jänteillä, joita ei ole vielä käytetty mihinkään, olen yhtä heikko kuin muutkin.

Delila sitoo ja kutsuu heimoveljet, Simson suuttuu. Köydet katkeavat.

- Sinä petollinen mies!

Ja niin edelleen. Muitakin temppuja koetettiin. Simson selvisi.

- Etkö sinä rakastakaan minua! Etkö sinä luota minuun! Kuinka saatat olla luottamatta?!

Ja vinkun vänkyn etkö rakastakaan minua petollinen mies vinkun vänkyn mikset luota minuun kunnes Simson "oli lopulta kuollakseen tuskastunut" ja paljastaa että viekää kaikki, viekää tukkakin pesästä niin saatte taviksen tulokseksi.

Yö voitti siten päivän. Tukka kerittiin. Voima katosi. Miestä vietiin pakkotöihin. Silmät puhkottiin.
Mies oli sokea kuin kivi.

Vihoviimeinen enkore alkaa. Paikka on Dagon-jumalan, maanviljelysvastaavan, temppeli. Simson tuodaan paikalle pilkan tekoa varten. Temppelissä on tuhansia katsojia. Sokean sankarin tukka on unohdettu leikata...



Minä makaan sängyllä ja tunnen paniikkikohtauksen. Sydän hakkaa kuin päätä seinään. Tuntuu kuin rinnan päällä olisi pylväs. Henki ei riitä. Silmät pullistuvat päästä. Paita on kylmästä hiestä märkä.
Mikään ei riitä.



Kasvua! Tukka kasvaa.
sydänseinä, vielä yksi sana

"sokeansana":
kukka kasvaa temppelin raunioilla, salattu ja ihmeellinen

yksi enää, ei ehkä sitäkään, sydänseinä, sokeansana
ei enää sitäkään,

viekää minut temppelin kantopilareiden luo, otan niistä tukea,
en näe mitään
nähkää jo!
älä kysy enempää
viekää minut niiden luo jotka kantavat



meitä kaikkia kantavat,

ei enää sanaakaan!



Vedän meidät yhteen, vedän pilarit yhteen. Ammennamme pimeyden
tyhjiin. Lakkaamme olemasta toinen toiselle. Se riittää.

Kohoamme ylös liekkien mukana. 





Hengitys asettuu. Sydämen lyönnit tasaantuvat. Postiluukku kolahtaa. Nousen sängyltä, kävelen toiseen huoneeseen ja laitan teevettä kiehumaan.