perjantai 20. joulukuuta 2013

Kerrosateria

"Se mikä tulee ulkoa sisään, ei teitä saastuta, vaan se mikä tulee sisältä ulos." (Mark.7)

On syöty Satashellin hampurilaispaikassa roskaruokaa ja mietitty. Onko oikein syödä amerikkalaisen ketjun antimia, saastuttaa kenties rasvalla ja suolalla verisuonten sisäpinnat, ja rikastuttaa samalla tahoja jotka valmiiksi jo ovat maailman rikkaimpia varsinkin kun kadun tuolla puolen olisi turkulaisen ketjun ihan yhtä hyvä paikka - kuka ylipäätään pakotti tämmöistä syömään, kun kaupunki kuitenkin on täynnä myös yksityisiä ja terveellisempiä ravintoloita - ynnä että kuuluuko rääppeet ja tarjotin viedä itse saastutuksen jälkeen itse pois, vai mikä tämmöisessä nuorten paikassa on meininki?
"Pääasia on ettei tee virheitä." (Kikka Korea Kummelissa)

Naapuripöydässä rotevat jääkiekkoilijat elämänsä aamupäivässä tietävät koko ajan kuinka toimia. Siksi he voivat nojata pöytään letkeästi, ja huikkailla toisilleen leikkisän aggressiivisia huomautuksia. Suoniaan, globaalia eriarvoisuutta ja tarjottimen viemistä ei kukaan mieti, eikä sitä kuinka hankalia valintoja viereisen pöydän elämän ehtoopuolen pää ja vanhan liiton suorittaja joutuu tekemään. 

Vanhassa päässä alkaa äkkiä tapahtua. Roskat viedään paikkaan jossa lukee "roskat", ilman ongelmia.
Helppous tulee siitä huomiosta, että "minulla" ei ole minkäänlaista oikeutta jättää rääppeitä pöytään.
"Minulla" ei myöskään ole mitään velvollisuutta viedä niitä mihinkään. 

Minulla ei ole mitään oikeuksia eikä ensimmäistäkään velvollisuutta! Minulla ei (minä en) ole mitään! Tilanne tuottaa toiminnan pakottomasti, asioita tapahtuu varsin luontevasti. 
Olisin voinut myös lyödä naapurijääkiekkoilijaa tarjottimella päähän jonka jälkeen minulla olisi pyyhitty paikan lattia, mutta niin ei käynyt. Asiat eivät useimmiten järjesty siten vaan rauhallisemmin, säällisemmin. 

"Minä" selittää toki asiaa. Minulla on oikeus maksaneena asiakkaana olettaa että henkilökunta kerää jäänteet. Minulla on velvollisuus vastuullisena yhteis- ja ihmiskunnan jäsenenä kantaa korteni kekoon ja roskat roskiin, yhteisellä asialla kun ollaan, ja minä sen yhteisen asian manifestaatio. Minun on toimittava säädetyn järjestyksen mukaan, ettei tule puheita.  

(Papin päänsisäisessä johtosäännössä lukee yleensä: On toimittava - esim pidettävä puheita - siten että ei tule puheita.)

Muovisen laitteen päältä kun painaa, ketsuppi tursuaa ulos. Ei se sitä mieti. 
Ei pidä oikeutenaan tai velvollisuutenaan. Se ei pohdi elämänsä taustaa. 
"Tehtäväni on maustaa. Vai onko sittenkään? Ehkä minun pitäisi tehdä jotain muuta? Oikeasti, mitä minulta oikein odotetaan? Mitä haluan elämältäni? Onko kaikki yhtä maustamista aina ja aina?" 
Ei, se vain tursuaa kun on tursuamisen aika ja paikka. Ketsupin toimia ei varjosta ego, jonka syntyperä, isänmaa, temmellyskenttä ja erityisosaamattomuusalue on juuri valintatilanne.
Se vain tursuuntuu, aineenvaihtuu ja ulostuu. 

Murskatun tomaatin muodoton vapaus on mieletön!
Epäjumalille - kuten McDonaldsille - uhratun ketsupin syöminen ei saastuta, toisin kuin vanha liitto uskoo ja opettaa. 
Ei se saastuta mikä tulee ulkoa sisään vaan se mikä tulee sisältä ulos. Ajattelijan ajattelema ajatus. Tekijän tekemä teko. Tekemättäjättäjän tekemättäjättäminen. 

Vanha liitto kyselee ehtimiseen kuulumisia, mitä kuuluu ja mitä ei kuulu. Onko tämä oikein.
Olenko hyvin jos olen näin. 
Mitä saa pistää suuhun, korviin, nenään, ihoon.

Sen sydämessä asuu tekijäminä, suorittaja, ajatusten ajattelija. Se tursuaa lähimmäisen rinnuksille sitä itseään. Niin varmana niin epävarmana itsestään. 
Se ilmentää ajatuksiaan... 

"Totuus tekee vapaaksi" subjektin intentioista. Totuuden tunnistaa totuudeksi valitsemattomuuden vapaudesta!
"Jos vehnänjyvä ei kuole (tomaatti murskaannu jne.), se jää yksin..." Mutta jos se kuolee, se tulee moneksi. Se tulee kaikeksi. Silloin sillä ei ole hätää.
Kuolleen ei tarvitse pelätä kuolemaa, tulen tulta, tyhjyyden tyhjyyttä, toden totta. Jne.

Subjekti sulaa. Valinnat tapahtuvat itsestään. Tuloksia tursuaa, tai sitten ei. Niihin ei pyritä.
Alku hyvin, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei rajaa, ei muotoa. Ei maalia.

Ei väliä.











1 kommentti: