”Jolla on korvat, se
kuulkoon.” (Matt.13)
Se kuulkoon toista ihmistä
pelkkänä korvana ja mieli tyhjänä, ilman omia hyviäkään tarpeita, kuten halua
auttaa, pelastaa, korjata, nostaa. Ilman halua olla auttaja, hyväntekijä, se
jolla menee - ja joka tietää - paremmin.
Rakkaus ei etsi omaa
etuaan.
Rakkaus on enimmäkseen
hiljaa.
Todellisuutta, toisen tai
itsen, ei ole tarpeen ”hyväksyä”. Mikä minä olen hyväksymään kenenkään – edes itseni
- todellisuutta!!
Se on mikä on. Jumala on
sen nähnyt ja hyväksynyt jo ennen aikojen alkua, ihmisellä tekee tiukempaa…
Ja tuli triljoonannen päivän ilta, jonka jälkeen ei tullut enää aamua. Jumala katsoi mitä kaikkea oli ollut, ja huomasi että niin oli hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti