”Herra katsoi Abelia suopeasti, mutta ei Kainia, jonka katse tästä synkistyi.” (1.Moos.4)
Abelilla menee paremmin. Hän pärjää, hänet huomataan. Hän saa tunnustusta ylimmältäkin taholta.
Kainia uhreineen ei huomaa pirukaan, tuo ”kavalin Herran luomista eläimistä”.
Mies uhriutuu itse, vertaileva katseensa mustuu ja painuu maahan murhe- ja murhamielin.
Abelilta ei jäänyt jälkeläisiä, mutta Kainilta jäi: ihmiskunta.
Hänen merkeissään täällä yhä harhaillaan, varmoina omasta ylemmyydestä, alemmuudesta tai keskinkertaisuudesta. Vertailu on perisynnin oire, samoin sitä seuraava toisten ja itsen painaminen tai palvominen.
Katso ihmistä! sanoi Pilatus Jeesuksesta. Jumalan poika! sanoi sadanpäämies ja moni muu.
Vertailu loppuu kun kahdesta tulee yksi.
Silloin Valtakunta on jakamaton, eikä jakamaton riitaudu.
Katse kohoaa ja kirkastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti