”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Pimeys ei saanut valoa valtaansa.”
(Joh.1)
Kaikkeuden synnyttävä ja sitä ylläpitävä Sana ei ole sana kielellisessä merkityksessä. Jumala ei rajoitu kirjainyhdistelmään pyhässäkään tekstissä tai puheessa.
”Jumala” ei ole Jumala. ”Jumala” on uskon kohde, Jumala sen lähde, kaiken olemassa olevan subjekti, ainoa yksikön ensimmäinen persoona, voima itse, singulariteetti, jakamaton.
”Jumalan” voi ohittaa, Jumalaa ei.
Sanoista voi muotoilla lauseita, lauseista kertomuksia. ”Minä”, elämäni ylipäällikkö, on näistä kertomuksista keskeisin.
Sana/valo näyttää hämärtyvän kertomukseen, joka etenee kuin väpättävät varjot luolan peräseinällä.
Pimeys ei saa sitä silti valtaansa, sen enempää kuin pilvet taivaan sinisyyttä tai maanpäällinen yö aurinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti