”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room.7)
”Perisynti” särisee ikävästi nykyihmisen itseymmärryksessä. Kuulostaa käsitteelliseltä epäpyhäinjäännökseltä.
Ilmiö taitaa olla silti tuttu useimmille, perivoimattomuus. Hyvät päätökset pitävät huonosti, huonot paremmin.
Vastahakoisen ydinvoimalan voi sinnikkäästi yrittämällä käynnistää levittämään hyvää energiaa, minua ei. Päästöjä pukkaa pikemminkin.
Mutta: On samantekevää, mitä ihminen tahtoo tai jaksaa. Vain sillä on väliä, että Jumala armahtaa (Room.9).
Periheikkous vie perusvoiman lähteelle! Elämä toimii ilman toimittamista, saati minua sen toimitusjohtajana.
Hengen köyhyys – kunhan se ei ole omatekoista eli päämäärähakuista – kutsuu puoleensa armon ja elämän avaruuden.
Ilmiö taitaa olla silti tuttu useimmille, perivoimattomuus. Hyvät päätökset pitävät huonosti, huonot paremmin.
Vastahakoisen ydinvoimalan voi sinnikkäästi yrittämällä käynnistää levittämään hyvää energiaa, minua ei. Päästöjä pukkaa pikemminkin.
Mutta: On samantekevää, mitä ihminen tahtoo tai jaksaa. Vain sillä on väliä, että Jumala armahtaa (Room.9).
Periheikkous vie perusvoiman lähteelle! Elämä toimii ilman toimittamista, saati minua sen toimitusjohtajana.
Hengen köyhyys – kunhan se ei ole omatekoista eli päämäärähakuista – kutsuu puoleensa armon ja elämän avaruuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti