Kitisevä Sana (TS)

 ”Kaikki, mikä on syntynyt, on syntynyt Sanan voimalla. Kristus/Sana tuli omiensa luo, mutta nämä eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh.1)

Me kun odotimme jotain ihan muuta, jotain enemmän.

Silloin Beetlehemissä yöllä emme kuulleet Sanaa vastasyntyneen kitinässä, koska odotimme sen sijaan Taivaallisen Majesteetin pasuunan kajahdusta, kaivattua Messiasta jakamaan oikeutta maailman kansoille, tai jotain muuta yhtä jylhää.

”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan”, mutta emme olleet nähdä olemisen valoa, koska se ihmisruumiissa näyttää niin kummalliselta, tavalliselta, ei yhtään taivaalliselta.

Outoa kirkkautta! Valo näyttää nousevan pimeydestä. Elämä kuolemasta!

Sen pyhyys ilmenee pahassakin. Terveys sairaudessa, voima heikkoudessa, täydellisyys tyhjyydessä.

Mikä merkillisintä, tuo jakamaton kirkkaus täyttää kaiken mitä on näköjään jakautunutta.

Koko maailman.

Valokuva (TS)

”Älä tee itsellesi jumalankuvaa.” (2.Moos.20)
”Minä olen maailman valo.” (Jeesus)

Perinteinen jyrkkävaloinen kuva viimeisellä tuomioistuimella istuvasta, vuohia ja lampaita laskevasta Jeesuksesta on nyttemmin vaihtunut pehmeämpään kuvaan syrjäytyneiden esitaistelijasta, pienten ihmisten asiamiehestä, joka on kaikille paitsi suvaitsemattomille hyvä.
Jumalan ilme on lauhtunut aikaa ja yhteiskuntaa myöten.
Kuville käy niin ajan saatossa, värit haalistuvat, piirteet pehmenevät. Pyhiä kuvia katsellaan omasta ajasta ja tilanteesta käsin ja harittavin silmin, syntykontekstista välttämättäkin irrallaan.

Oma kuvani on hyvä, tosi ja oikea, koska se on minun. Toisten kuvia taas luonnehtii harhaisuus, ne ovat pystyyn vanhentuneita tai liian liberaaleja, koska eivät ole minun.
Kuvat raamien sisällä ovat silti kaikki vain heijasteita maailman valosta, joka on kaikkien kuvien alku, haalistumaton, raamiton.

Pylväs (TS)

 

”Kääntykää ja pysykää hiljaa, niin te pelastutte.” (Jes.30)

Kokeilin huvikseni jäädä seisomaan liikkumatta paikallani jokirannan laituriväylällä. En ollut kenenkään tiellä, en katsellut mitään kohdetta, puhelinta, jokea tai ohittavia ihmisiä.
Sivusilmällä huomasin silti, että ohikulkijat oudoksuivat moista. Vilkuiltiin. Ei ihmisen noin kuulu olla, paikallaan kuin joku takavuosien kivinen kilometripylväs.

Eteenpäin elävän mieli! Luonto on liikettä, seuraavaan hetkeen pyrkimistä. Kaikki elollinen etenee, liikkuu, kasvaa, kehittyy, kirjoitusten mukaan.

Joskus se silti loppuu, ja äkkiä on toisenlaista. Jokin pysäyttää liikkeen, jokin kriisi ehkä, oma tai läheisen.

Pysähtymisen pystysuora voima on hiljaisuutta, pelastusta eli kotiin paluuta, tai jotain vielä isompaa, jotain mikä ei mahdu sanoihin alkuunkaan, mutta joka silti ilmoittaa itsensä, ja vain on.

Silloin eteneväkin askel voi nousta kevyemmin.

Botti

 ”Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (1.Kor.12)

Hellyttävä näky Aninkaistenmäen liikennevaloissa: alakouluikäinen tyttö yritti auttaa mäkeä ylös rullaavaa lähettirobottia ylittämään suojatien.
Hän osoitti sormellaan vihreää valoa empivälle ruokakuskille, ja viittilöi eloisasti tulemaan perässään.
Ymmärrän tyttöä. Halusin itsekin rohkaista bottia menemään mokoman tien yli että heilahtaa. Ei jäädä valoihin makaamaan!

Lähettilään ohjelmointi kuitenkin oli sellainen, että hyvää tarkoittava taho edessä juuri esti liikkeelle lähdön.

Varsinkin ihmisten kohdalla on hyvä olla varuillaan, kun on näkevinään, mikä auttaisi toista eteenpäin elämässä.

Jos vaatii toiselta, tai itseltä, enemmän kuin mihin ”ohjelma” riittää,
tai eri asioita kuin ”kirjoitettu on”, systeemi leikkaa kiinni ja tulee paha olo.

 

Jakamaton (TS)

 

”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Pimeys ei saanut valoa valtaansa.”
(Joh.1)

Kaikkeuden synnyttävä ja sitä ylläpitävä Sana ei ole sana kielellisessä merkityksessä. Jumala ei rajoitu kirjainyhdistelmään pyhässäkään tekstissä tai puheessa.

”Jumala” ei ole Jumala. ”Jumala” on uskon kohde, Jumala sen lähde, kaiken olemassa olevan subjekti, ainoa yksikön ensimmäinen persoona, voima itse, singulariteetti, jakamaton.
”Jumalan” voi ohittaa, Jumalaa ei.

Sanoista voi muotoilla lauseita, lauseista kertomuksia. ”Minä”, elämäni ylipäällikkö, on näistä kertomuksista keskeisin.
Sana/valo näyttää hämärtyvän kertomukseen, joka etenee kuin väpättävät varjot luolan peräseinällä.

Pimeys ei saa sitä silti valtaansa, sen enempää kuin pilvet taivaan sinisyyttä tai maanpäällinen yö aurinkoa.

Apostoli Juudas (TS)

 ”Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan. Minä olen se, joka olen.” (Jeesus, Joh.13)

Arki-intuitiomme kertoo tarinaa, jossa minä päätän asioistani ja vastaan niistä.
Luen nyt tätä, koska niin päätin. Olen vapaa tekemään mitä haluan.

Mutta kuka päättää mitä minä haluan?
En minä.

Valinnat tehdään toisaalla, itselle tuntemattomalla taholla. Tämä pätee sekä uskonasioissa että maitokaupassa, pätee minuun, apostoli Pietariin ja kavaltaja Juudakseen.
”Kirjoitusten on käytävä toteen.”

Mistä tiedämme, mitä on kirjoitettu?
Siitä, mitä tapahtuu.
Kuulostaa vankeudelta, mutta tarkemmin kuultuna on vapautta, ja myötätunnonkin sytyke.

”Minä olen se, joka olen.”
Ainoa, joka on.

Kameli portilla (TS)

”Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan –mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.” (Saarnaaja 1)

Ikuisuus ajan loputtomana jatkumona menneestä tulevaan, on ajatuksen kaamea tuote.
Valtakunnan ahdas portti aukeaa elämän totuuteen ja välittömyyteen, jossa läsnä oleva armo on menneen ja jopa tulevan unohtamista.


Kamelilla on tällä portilla helpompaa kuin muistorikkaalla, joka elää eilistä ja huomista - ja toteuttaa siis muistikuvista rakennettua itseään, jota kamelilla ei taida olla.
Ette pääse läpi, jos ette luovu itsestänne, siitä mitä ajattelette olleenne tai tulevanne olemaan, Jeesus sanoo.


Valtakunta on luopumista ajan taakoista, totaalinen armahdus kaikesta.
Kirkkaus säteilee tässä.
”Missä vietät iäisyytesi?”
Tässä.