maanantai 11. tammikuuta 2010

On kuin Jumala haluaisi katua kaikkia talvia, mitä on unohtanut näille leveyksille viime vuosina.
Että anteeksi, on mennyt ilmastonmuutostöissä sen verran voimia että esteettinen tarjoilu näillä kulmilla on jäänyt vaatimattomaksi.

Mutta nyt, katsokaapa tätä! Hienoakos?
Seison joen jäällä ja teen työtä käskettyä.
Näky on todella järkyttävän kaunis. Ilta laskeutuu, osa rannan puista on valaistu altapäin.

Puut ovat kuin valkoisia fraktaalirakenteita. En tiedä mitä semmoiset ovat, mutta puut näköjään tietävät.

Kävelen siltojen alta kohti Korosten niemeä. Minut valtaa halu jatkaa kaikki kymmenet kilometrit joen latvoille asti. Hävitä sinne, lakata olemasta.
Yhtyä fraktaaleihin.
Lumi vaimentaa siltojen äänet.

Mutta en tiedä mitä ne ovat.
En tiedä mitä mikään on.

(Olkoon.)

Ääni nousee hiljaisuudesta. Hiljaisuus...

Hiljaisuus nousee...



En tiedä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti