maanantai 21. kesäkuuta 2010

Seitsemäs käsky

"Kanadassa varastettiin vahingossa tiikeri ja kaksi kamelia." (Reuters, Toronto. 19.6.2010)
"Jonas-niminen bengalintiikeri sekä Todd- ja Sean-nimiset kamelit päätyivät ilmeisesti erehdyksessä varkaille Kanadan itäosassa.
Eläimet olivat ajoneuvoyhdistelmässä, joka oli matkalla Toronton liepeillä sijaitsevaan eläintarhaan. Ajoneuvoyhdistelmä oli pysäköity yötä varten, kun se varastettiin Quebecin provinssissa, eläintarhan johtaja Michael Hackenberger sanoi.
Hackenberger kuvaili kaikkia eläimiä "riemastuttaviksi" ja ystävällisiksi. Kamelit ovat hänen mukaansa hyväluontoisia niin kuin hevoset.
Jonas-tiikeri on Hackenbergerin mukaan 180 kilogramman painoinen. Se on kesytetty ja ystävällinen, ja sitä säilytettiin usean lukitun oven takana häkissä vaunun sisäosissa. 'Mutta kysymyksessä on silti tiikeri', Hackenberger sanoi."

Todd, Sean, Jonas ja Hackenberger, älkää luovuttako!
Te ette ole se, miksi teidät on nimetty!
Daniel, Victoria, ja muut, onneksi olkoon!: Kaikki ei ole vielä menetetty!

Viisaiden kansojen parissa on vallalla käsitys, että kuvan ottaminen varastaa ihmiseltä sielun.
Tyhmä kansa taas uskoo, että mitä enemmän otetaan kuvia sen parempi. Kansa kaipaa kameran eteen.
Jos ei jouda itse, niin ainakin joutavat edustajansa.

Mutta kuva on kahle.
Mitä enemmän kuvia, sitä sieluttomampi sen kohde, sitä "riemastuttavampi, kesytetympi ja ystävällisempi", sitä useamman lukitun oven takana.
Lopulta kuljetaan kuin kuninkaallinen, riemastuttava ja hyväluontoinen hääpari kirkon keskikäytävää, katseiden kohteina, paperikameleina, paperitiikereinä, lukittujen ovien taa. Väsähtäneiden affektien objekteina ja subjekteina, typeryyden tulkkeina.

Kieli, nimi, on kuva.
Nimi on tietenkin tarpeen sosiaalisena funktiona, mutta substanssioletuksena se on seitsemännen käskyn rikkomista. Olemiselta varastamista. Lukittu ovi.

Kaikki ei ole silti millään muotoa menetetty, vaikka muoto onkin eräänlaista menettämistä.
Bataillen mukaan, vaikka sanat imevätkin tyhjiin lähestulkoon koko elämämme, meihin jää silti tietty mykkä, salattu, käsittämätön osa. Joissakin määrittelemättömissä olosuhteissa voimme saavuttaa sen. Hänen mukaansa on kyse sisäisyydestä, jolla ei ole minkäänlaista intentiota tai motiivia. Sisäisestä liikkeestä joka ei ole riippuvainen mistään objektista.
Kieli on vain varas, joka pyrkii viemään huomiomme näistä oloista, tai pikemmin olosta.

Jeesus T.ev: "Se, mikä on sisimmässänne, pelastaa teidät, jos tuotte sen esiin. Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole, olette tuhon omat."

Victoria, Daniel, Sean ja Todd, en oikein luota noihin. Rikkaiden ja kamelien on vaikea päästä neulansilmän läpi.
Mutta jos Hackenberger, ihmisen poika,  löytää Jonaksen, Juudan jalopeuran, sisältä kesyttömän, ahdaskin portti aukeaa kaikkien ja kaiken vapauteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti