sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Toinen käsky

On kirjoitettu, että vaikeus alkaa nimestä.
Olen nimeltä kutsuttu kärsimykseen.
Erisnimi kuin sirkkelin terä kahden olemattoman välissä, vimmatusti viiltää, vihloo.
(Yleisnimi on helpompi antaa anteeksi, vaikka jätettävä sekin on.)

Älä käytä Jumalan nimeä hyväksesi, älä ota pahaksesi.
Vain Yksi on. (Ehkä sitäkään ei ole.)
Sanat uupuvat erämaassa.
Luvattu maa on niin outo, niin lähellä.

"Jos ihminen on tyhjä, hänet täytetään valolla. Jos hän on jakaantunut, hänet täytetään pimeydellä." (T.ev.)
Lausutun kaipaus lausumattomaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti