keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Viimeinen sana

Kävin uimassa Samppalinnassa ja siellä kaiuttimista käsin Maija Vilkkumaa hankki teostokorvauksia vakuuttamalla pontevasti sanovansa viimeisen sanan, ja että se sana on ihan takuulla ei
(Tarkistin asian nyt kun aloin tätä kirjoittamista, että se taisi olla laulajattaren "äiti" joka oli näin varma asiastaan.) (Kaupungin liikuntatoimi ei takuulla maksa Maijalle mitään teostoja, rosvot.) 

Tuntenet ilmiön: jokin laulu jää soimaan aivoihin ja muuhun keskushermostoon, hellittämättömin kertosäkein. Jos et tunne, olet outo, hanki elämän valttikortit vaikka! Tälle ilmiölle on tarjolla evolutionaarinen selityskin, meemiteoria. 

Susan Blackmore mm. on kirjoittanut siitä ansiokkaasti ja kiinnostavasti ainakin kirjassaan Meemit - kulttuurigeenit. Kuulemamme tai lukemamme "kulttuuri-ilmiö" pyrkii replikoitumaan eli toistamaan itsensä mahdollisimman moniaalla. 

Samalla tavalla kuin fyysisellä puolella geenit. Sekä meemien että geenien ainoa "pyrkimys" on toistua. Järjettömyys tms. ei ole este. Se toistuu joka pystyy toistumaan, ja tämä on ainoa asiaan liittyvä "järki". Tämän teorian mukaan myös uskonnot ja ideologiset maailmankatsomukset ovat jättimäisiä meemikokonaisuuksia, meemipleksejä, jotka replikoituvat periaatteessa samalla tavalla kuin muutkin rallit.
Jatkoon pääsevät ne joille pallo sattuu pomppimaan; meemikisojen finalistit eivät välttämättä ole parhaita pelaajia paperilla, eli materiaaliltaan. (Sama pätee tietenkin geeneihin: Ei olisi moni veikannut vuoden 65 milj eaa. Jukatanin raveissa että maaliin asti ei pääse yksikään dinosaurus, mutta sen sijaan kyllä kooltaan ja voimaltaan Tee Reksin kynnen alle mahtuva päästäinen: kaskelotin, gnun ja Vesterisen Pirkon yhteinen, vaikkakin varhainen esi-isä!) 

Rationalisointi (näin kävi, koska...) tulee vasta jälkikäteen historioitsijoiden ja sellaisten toimesta. Tarvitaan kunnon pelialusta, meemien tapauksessa ne ovat ihmisen aivot. 
Nekään eivät aina enää riitä: sen takia, Blackmoren mukaan, on kehitetty - tai siis oikeammin kai, on tullut kehitettyä... - esimerkiksi koko informaatioteknologia. 
Karkein vedoin: ihminen ei tarvitse teletekniikkaa, internetiä, jne, meemit tarvitsevat, levitäkseen tehokkaasti ja myös varastokseen. 

Tämä on valtava ja kiintoisa aihepiiri, mutta siitä ei nyt oikeastaan pitänyt, kun piti vain näistä maauimalamme inspiroimista kärpässarjan meemeistä. "Kevyen" aivohäirinnän ikivihreitä ovat tietenkin Tiina menee naimisiin ja muutkin SIGin kappaleet, Paula Koivuniemeltä löytyvät ainakin Sydänystäväksi aiikuiisen naisen ja Tummat silmät, ruskea tukka. Koskaan niitä lauluja unhoita en. Kappaleen ei tarvitse välttämättä olla typerä, mutta sen on hyvä olla yksinkertainen ja napakka, sanoiltaan sekä melodialtaan. Jonkin progeyhtyeen pitkät, sosiaalieettisesti valveutuneet huokailut eivät sulostuta arkeamme läheskään yhtä intensiivisesti. Typeryyskin on tarttuvuuden kannalta kyllä ilman muuta elämän valttikortti, vai mitä sanotaan tästä: "...vittu joo, mä en pelle oo, jos mies en o-o-lla saa..." (Freud, Engels, Marx ja Jung) Kertosäkeestä ei itse perkele helvetissäkään saisi typerämpää ja tarttuvampaa. 

Alkuperäiset froikkarit kääntyilevät haudoissaan, että miksi emme tajunneet yksinkertaistaa viestiämme kaimamme tapaan! Ei tarvitsisi silloin kääntyillä haudoissa, ja ihmetellä aatteidemme murenemista ja katoamista ihmisten mielistä meemien ikiyöhön! "Vittu joo, mä en alitajunta oo, jos yliminä en o-o-lla saa..." tai jotain. "Viekää minut luokkasotaan, toverit, barrikaadiin nostakaa!"
"Hyvää oidipuspäivää, sinulle rakkain, ja paljon onnea vain!" daa dirlan darlan dirlan daa.

Vilkkumaaskan laulun tarttuvuus ja puhuttelevuus ei kuitenkaan johdu typeryydestä, eikä liiallisesta yksinkertaisuudestakaan.

Se liittyy kiehtovan väkevään ilmaisuun ei!

Olisiko kappale jäänyt mieleen yhtä hyvin, jos viimeinen sana olisi ollut kyllä?

"Mä sanon viimeisen sanan, ja se on, jepulis!"

---

Myös uskonnon keskiössä on ei.

Maija Vilkkumaan "äidin", Jeesuksen ja Buddhan yhteinen värssy on, että totuutta lähestyttäessä viimeinen ja ensimmäinen sana on ei. Ilman eitä on vain loputon, hengetön replikaatio. Samojen asioiden epätoivoinen toistuminen. Yksi sisällötön kyllä laittaa alulle seuraavan kyllän, joka sysää taas uuden liikkeelle. (vrt. taannoinen Saarnaaja - Herakleitos -tematiikka)

Seurauksena on pohjattoman surullinen yltäkylläisyys.

Ok, on noissa kielloissa toki eroja. "Äidin" ei tähtää lähinnä reviirien ja rajojen asettamiseen, aikansa ja paikkansa silläkin ilman muuta, sekoaisimmehan me muuten. Uskonnollisen elon ytimessä on kuitenkin se ei joka lopulta merkitsee rajojen ylittämistä. EI kaikille jaoille ja rajoille.

Buddha vastasi luokseen tulleille uskoville, ateisteille, agnostikoille, jotka kaikki olivat tulleet hakemaan tukea omalle elämänkatsomukselleen ja identiteetilleen, kullekin porukalle erikseen ja kaikille yhdessä: EI!

Unohda koko juttu!

Buddhismia on mainostettu ateistiseksi uskonnoksi, ei se ole. Eikä tietenkään teistinen tai agnostinen (ja ei, se ei ole myöskään "non-teistinen", älä yritä venkoilla siellä...). Ei!

Ei.

Jeesuksen ei on peittynyt pahoin traditionaalisen koti-uskonto-isänmaa -kristillisyyden alle, vaikka se koski alunperin noitakin arvoja. Mutta ei se kokonaan ole peittynyt.

Ei perheelle, kodille! Nämä ovat minun veljiäni, sisariani; seuraajat siis, ei "kotiväki" (esim Matt. 3:31-35, 10:29-31, Luuk.8:19-21 jne)! Jos ette ole valmiit luopumaan perheestänne, ette voi olla seuraajiani. (Vanha käännös v -38 käyttää vielä verbiä "vihata" mutta uusi on häveliäästi korvannut sen "olla valmis luopumaan" -ilmaisulla, Luuk.14:26 mm.)

Ei uskonnolle. Koko Jeesuksen työ oli tätä.

Ei isänmaalle. J ei olisi voinut vähemmän välittää valtiollisista kysymyksistä, tai "isänmaansa" itsenäisyyspyrinnöistä. Antakaa miehitysvallan tyrannille se, mikä miehitysvallan tyrannille kuuluu (kuten verot ja muut säädetyt systeemit), ja Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu.

Mistään tällaisesta eissä ei toki ole perimmin kyse. Ei kodista, ei uskonnosta, ei isänmaasta. Ihan muusta on.

Minästä on kyse. Buddhalla (anatta -ajatus) ja Jeesuksella (Luuk.14:26 mm.) ainakin. Ja on Vilkkumaan äidilläkin.

Samoin, ehkä vähän yllättäen, myös meemiteorian äidillä Susan Blackmorella (jos isä on Richard Dawkins): Minä on perusmeemi...harhainen replikaatio...sisällötön...joutava... (Blackmore on tässä muuten johdonmukaisempi kuin Dawkins).

...

Ei mutta, olen kirjoittanut tavoilleni uskottomasti, seitsemän tuntia putkehen.

Alkaa olla aamuyö. Alan olla poikki. Linnut pihalla alkavat viritellä tuttuja kertosäkeitään, jotka kyllä kuulostavat yllättävän tuoreilta, päinvastoin kuin eräiden eräät.

Paljon alkaa juttuja nyt siis.

Mutta eivät ne ilman loppumista voisi alkaa!

2 kommenttia:

  1. http://hetken.vuodatus.net/blog/1330319/ei-ja-kylla/

    VastaaPoista
  2. Hello Lars! Kerro joskus, mitä mieltä olet seuraavasta tekstistä: http://antturi.blogspot.com/

    VastaaPoista