Se olo, ettei ole kotona koskaan. Paitsi ehkä silloin kun nukkuu ilman unennäköä.
Että haluaisi vaikka suorinta tietä Kiinaan.
Tie on lapioitse pitkä ja kivinen, erittäin kuumakin tulee puolimatkassa, kerrotaan.
Kiinan maaperästä putkahtaa lopulta ruskeaksi paahtunut piparkakku-ukko.
Turhautunutkin: niin pitkä oli matka, ei kotia näy vieläkään.
Kaivuu rauhoittaa kaipuuta mutta ei se sitä lopeta.
Simone Weil: "Näennäinen ja todellinen ovat kietoutuneet ja ainoastaan tuska voi repäistä ne irti toisistaan."
Kuulostaa rankalta tieltä, mutta ehkä tuska ei tässä ole mitään kovin raakaa. (Weilille taisi olla.) Ehkä se voi olla lempeääkin.
Eihän lopulta ole kyse kuin kuplan puhkeamisesta. Pienenä ainakin saippuakuplan puhkaiseminen oli vielä hauskempaa kuin sellaisen puhaltaminen.
SW: "Ajan kulku repäisee väkisin näennäisen irti todellisesta ja todellisen näennäisestä. Aika osoittaa, ettei se ole ikuisuutta. Ihmisen on katkaistava omat juurensa."
Jeesus: "Jos ette luovu kaikesta, ota ristiänne kannettavaksenne, ette voi olla seuraajiani."
Arkikielessä ristin kantaminen on jokapäiväisten huolten kireä-, mutta silti kylmähermoista kestämistä. Jonkinlaista stoalaista mielenhallinnan harjoittelua.
Uskonnollisella näyttämöllä ristillä huidotaan ympäriinsä, että uskokaas tyypit tähän tai kuolette! Minäkin kun nähkääs uskon!
Mutta risti on teloitusväline. Ei kidutus-
Oma ristinsä...
On katkaistava juurensa. Ne ovat ansa. Tosin näennäinen.
Juuriin kompuroi pimeässä.
SW: "Ei saa olla minä, mutta vielä vähemmän me. Valtio antaa meille tunteen, että meillä on koti. On kotiuduttava maanpakolaisuuteen. Juurruttava olemattomuuteen. Olemattomaan paikkaan."
Itselleni "valtio" ei ole kyllä ollut koskaan kovin merkittävä kodikkuuden synnyttäjä...
Että sen puoleen voisin kyllä mennä pipariksi Kiinaankin.
Mutta kyse on kaikesta mikä synnyttää valheellisen me-tunteen.
Uutisklippi Köpishamiksen mielenosoituksesta. Erästä osoittajaa haastatellaan. Hän osoittaa kädellään väkijoukkoa, ja kasvot riemua täynnä, ääni ylpeyttä väristen: Tätä varten kannatti tulla!
(Ilmasto. Mikä ihana tekosyy!)
Me ei olla sankareita kukaan.
Juurtuminen olemattomuuteen... Sisäisen sankarinsa teloittaminen...
Ja sisäisen antisankarinsa tietenkin!
Tyhjä kotimaa. Loistava pimeys!
Novaliksen mukaan filosofia on koti-ikävää, pyrkimystä olla kaikkialla kotonaan.
Ei ole tarpeen polttaa kämppäänsä (eikä oikein viisastakaan), ajaa perhettään lumihankeen, katkoa välejään joka taholla. Kaikki jatkuu mikä on jatkuakseen. Tarpeen on vain olla sisäisesti irti kaikesta.
Kun kotia ei ole missään, se on kaikessa. Hyvä koti onkin.
Olla kuin ei olisikaan.
Eckhart: " Se (valo) tahtoo jakamattomaan perustaan, hiljaiselle aavikolle, jonka sisään eroavuus ei ole milloinkaan kurkistanut, ei Isä eikä Poika eikä Pyhä henki. Sisimmässä, missä kukaan ei ole kotona, vasta siellä tuo valo tyydyttyy ja siellä se on sisäisempänä kuin itsessään. Tämä perusta on yksi, jakamaton hiljaisuus, itsessään liikkumaton. Tästä liikkumattomuudesta kaikki asiat liikkuvat ja siitä kaikki ymmärryksellä siunatut oliot vastaanottavat itsessään sykkivän elämän."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti