keskiviikko 23. joulukuuta 2009

22.12.2009

TS: "Nordean konttorissa Humalistonkadulla sattui maanantai-illalla viiden jälkeen erikoinen ryöstö. Konttoriin saapunut noin 50-vuotias virolainen mies ilmoitti tiskin takana olleelle virkailijalle hiljaisella äänellä, että kyseessä on ryöstö. Hän ei uhannut virkailijaa aseella, mutta työntekijä katsoi kuitenkin tilanteen uhkaavaksi, ja antoi miehelle pienen summan käteistä. Virolaismies poistui pankkisalista, ja virkailija soitti ryöstöstä heti poliisille. – Meillä oli tilanteeseen hyvä lähtö, sillä alueella oli tuolloin runsaasti vapaita poliisipartioita ja virkailija osasi antaa miehestä tarkat tuntomerkit. Ryöstäjä napattiin noin puoli tuntia myöhemmin Aurakadulta, kuvailee komisario Marko Heikkilä Varsinais-Suomen poliisilaitokselta.
Rosvolta ei löytynyt aseita, mutta ryöstöseteleiden lisäksi hän piilotteli hallussaan vastakorkattua konjakkipulloa.
– Ilmeisesti miehellä oli ollut mielessään yltäkylläinen joulu, mutta nyt hän saakin viettää sen poliisin suojissa, Heikkilä toteaa.
Mies tunnusti teon tuoreeltaan, ja hänet on pidätetty ryöstöstä epäiltynä."

Traumaa ja tragediaa löytyy varmasti tämänkin tapahtumasarjan takaa, mutta ulkopuolisen lukemana tunnelma on melkein kuin kansakoulun joulukuvaelmassa.
Tässä kukaan mitään kenellekään oikeasti pahaa tahdo. Rahaa vain, sitäkin ihan vähän.
Naapuritavarataloissa kuulee paljon härskimpää käskytystä ja kovemmalla äänellä, laillisella asialla vielä.

Poliisin kansioissa tämäkin sijoittuu "pankkiryöstöt" -osastoon.

Villin lännen uutisversiossa parrakas, inhan remakasti - vaikkakin huonoin hampain - naurava, jo kauan seutukuntaa terrorisoinut ryöstäjäporukka viettäisi päivää Hummpubissa, ja kumoaisi viskin toisensa jälkeen ilman näkyvää vaikutusta. Baarimikko, tai -maija täyttäisi lasin aina pyytämättä. Muu asiakaskunta olisi hissukseen, seinänvieruspöydissä.

Nykyuutisessa yksinäinen miesriepu korkkaa rappukäytävässä vaivihkaa pullon, ja ottaa ujon siemauksen sivuilleen vilkaisten. Ettei tule pidätetyksi alkoholin nauttimisesta julkisella paikalla, mikä olisi sentään liian typerä loppu pankkiryöstölle.
Hän on päättänyt toimia ennen kuin kovennetun rangaistuksen uhka astuu voimaan joulurauhan julistuksen myötä.



On tullut toiminnan aika.

Lännen rosvot mulkaisevat toisiaan ja virnistävät. Tekevät latausliikkeitä kivääreillään, potkaisevat baarin oven auki, vetävät huivit alakautta kasvoilleen ja ovat kohta jo Nordeassa. He ampuvat kattoon monta kertaa, "TÄMÄ ON RYÖSTÖ! KAIKKI MAAHAN!", asiakkaat kirkuvat, heittäytyvät lattialle, henkilökunta nostaa kätensä ylös.

Virolainen kun tulee pankkiin, hän ottaa jonotusnumeron, ja sanoo virkailijalle kun vuoronsa on, että "ryöstö". Hän puhuu niin hiljaa että virkailija tuskin kuulee. Mies joutuu toistamaan. Hän yrittää mutista mahdollisimman hiljaa. Tätä kaikkien tarvitse kuulla, turhaa sählinkiä vain tulee. Riittäisi kun tämä yksi edes.



Kaikki on ohi nopeasti.

Kopla pakottaa lähimmän virkailijan avaamaan kassaholvin. Miehet mättävät seteleitä säkkeihin, kunnes niihin ei enää mahdu. Villisti ammuskellen he poistuvat pankista ja hyppäävät hevostensa selkään. Ratsastavat kohti itää ja vuoria.

Toisaalla: hetken mietittyään virkailija "katsoo tilanteen" jotenkin "uhkaavaksi", ja päättää antaa miehelle "hieman rahaa käteisenä".
Mies lähtee. Hän ei ole peittänyt kasvojaan mitenkään. Mitä turhia, rehti mies.



Rosvojoukko karauttaa joen rantaan ja ajaa förillä yli. Miehet uskovat jälkien peittyvän joen ylityksessä.
He ratsastavat itärantaa, ja tulevat pian Vartiovuorenmäelle. Siellä on siis ensin mäki jolle on noustava, mäen päällä itse vuori. Vuoren päällä, tähtitornirakennuksen vieressä on vielä kukkulakin, ja sen päällä tasanne. Se muistuttaa aavistuksenomaisesti Etelä-Afrikan Pöytävuorta. Sinne rosvot asettuvat odottamaan pölyn laskeutumista.
Tuskin tällaiseen luoksepääsemättömään loukkoon lain koura yltää, tuumaavat.
Mutta hepä eivät tunne sheriffi Marko Heikkilää, monissa liemissä keitettyä lainvartijaa...

Toinen tilanne päättyy jo Aurakadulle, puolen tunnin "paon" jälkeen.
Mies pidätetään vaivattomasti. Hän "piilotteli hallussaan vastakorkattua konjakkipulloa" kuin äiti vastasyntynyttä lastaan. Ja niitä muutamaa seteliä.
Ei ehtinyt ostoksille, vaikka lähikortteleissa olisi ollut tarjouksiakin, huononkin pankkiryöstäjän lompakolle sopivasti. Talvivaatteiden ale on alkanut monin paikoin.
On lausuntojen aika. Poliisi oli saanut "hyvän lähdön" tilanteeseen. Sillä seudulla oli ollut valmiina partioita paimentamassa laumaansa.


Mutta villimmässä lännessä tilanne ei laukeaisikaan ihan heti ja noin helposti.
Sheriffi kerää kapakoista tuttuja vapaaehtoisia takaa-ajoon, ja nimittää heidät tähden lätkäisyllä rintaan nuoremmiksi konstaapeleiksi. Monilla on talletuksia Nordeassa. Homma on heille tällä kertaa henkilökohtainen.
Jäljet löytyvät nopeasti. Kaskenkadun saluunan baaritiskillä oli nähty joukkion rynnineen mäkeä ylös ja kääntyneen kohti Vartiovuorenmäenkukkulaa.
Paikka on tuttu poliiseille. Monet vappuhulinat on täällä käyty kesyttämässä.

Rinteessä on kylttejä jotka osoittavat veden pinnan korkeutta vuosituhannesta ja -sadasta toiseen.
Veden pinta aleni, poliisit ylenevät, mutta rinne on sama. Nousu-, tai laskujohteinen, toimijan aikeista, klassisesta peruselementistä (nestemäinen/kiinteä) ja kyvyistä riippuen.
Vauhti on eri, nyt mennään, ei odotella jää-, eikä edes kuukausia. Sheriffi Heikkilä, ympärillään suuri joukko maallista sotaväkeä, on päättänyt palauttaa rauhan maahan ja rahat pankkiin jo tänään.

Rosvot peljästyvät suuresti, kun näkevät takaa-ajavan joukon, mutta karskit miehet eivät antaudu noin vain.
Tulitaistelu loppuu kuitenkin, kun ryöstäjiltä loppuvat ammukset. Seuranneessa nyrkkitappelussa roistot näkevät tähtiä, jotka asettuvat lopulta poliisiaseman päälle. Sinne miehetkin talutetaan.


Yhdessä sellissä on jo yksi. Virolainen. Ihmiseksi syntynyt hänkin.




                                                      Vartiovuorenmäenkukkulan tasanne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti